Suomen Kuvataidejärjestöjen liitto

Huhtikuussa 2024 Lahden Taidegraafikot ry pajassa käynnistyi metalligrafiikan valotuskurssi. Prässin ääressä opetti taidegraafikko Vappu Johansson, kurssilla työskentelivät Outi Länsikunnas ja Tiina Salmi, ja Niina Ollikka esitteli pajaa vierailijoille.

Kurssi on yksi pieni esimerkki siitä, mitä kuvataide voi olla museoiden ja suurten taideinstituutioiden ulkopuolella. Paikallinen taiteilijaseura, taiteilijoita ja kurssilaisia saman pöydän ääressä, omassa pajassa. Kurssi toteutui Sivistysliitto Kansalaisfoorumin kurssituella. Samalla tuella Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton jäsenjärjestöt järjestivät vuonna 2025 yhteensä 36 kuvataiteen kurssia eri puolilla Suomea.

Tällaisia kursseja, näyttelyitä ja taidelainaamoja pyörittää liiton 61 jäsenjärjestöä. Niissä on mukana noin 7 500 jäsentä, ja verkostoon kuuluu 34 galleria- ja näyttelytilaa sekä 27 taidelainaamoa. Liiton perusajatuksena on, että kuvataide kuuluu kaikkialle Suomeen.

728 000 näyttelykävijää

Alueelliset kuvataidejärjestöt ovat monella paikkakunnalla keskeisiä kulttuuritoimijoita. Ne järjestävät näyttelyitä ja tapahtumia, ylläpitävät gallerioita ja taidelainaamoja, tarjoavat kursseja ja luovat taiteilijoille mahdollisuuksia työskennellä ja kohdata yleisöjä. Vuonna 2025 liiton jäsenjärjestöt järjestivät 848 näyttelyä, joissa kävi yli 728 000 ihmistä. Gallerioissa ja taidelainaamoissa myytiin tai lainattiin vuoden aikana 3 469 teosta, yhteisarvoltaan yli 1,08 miljoonaa euroa. Taidelainaamoiden valikoimissa oli vuoden aikana 63 237 teosta.

Lukujen takana on tuhansia konkreettisia kohtaamisia taiteen kanssa. Joku käy ensimmäistä kertaa paikallisen taiteilijan näyttelyssä. Joku löytää taidelainaamosta teoksen kotiinsa. Joku osallistuu kurssille ja tekee ensimmäisen oman vedoksensa.

Liitto itse vahvistaa tätä verkostoa tarjoamalla jäsenjärjestöille koulutusta, neuvontaa, verkostoja ja yhteisiä toimintamalleja sekä tekemällä kuvataiteen alan edunvalvontatyötä. Tavoitteena on edistää alan reiluja käytäntöjä sekä vahvistaa alueellista yhdenvertaisuutta ja kuvataiteen asemaa.

Toiveesta valtakunnalliseksi liitoksi

1930-luvun alussa maakuntien taiteilijoiden keskuudessa alkoi kypsyä toive saada aikaan laajempaa yhteistä toimintaa. Suomen taidekentällä toimi tuolloin parisenkymmentä taideyhdistystä, ja aloitteen valtakunnallisesta keskusjärjestöstä teki Viipurin taiteilijaseuran puheenjohtaja Viljo Kojo, jonka oma seura oli jo aiemmin kutsunut vuosinäyttelyihinsä taiteilijoita muista maakunnista. Tampereen ja Turun taiteilijaseurat lähtivät mukaan, ja perustava kokous pidettiin Helsingissä 20.5.1938. Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin taiteilija William Lönnberg. Samana syksynä julkaistussa ohjelmajulistuksessa liitto lupasi puolustaa taiteilijoiden asemaa ja piristää taide-elämää joka puolella maata. Ajatus on pysynyt yllättävän samana lähes 90 vuotta myöhemmin.

Liiton kunniajäsenten joukossa on myös nimiä, jotka tunnistetaan suomalaisen taidehistorian keskeisistä teoksista. Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen ja taidemaalari Tyko Sallinen olivat molemmat liiton kunniajäseniä vuodesta 1948 lähtien.

Palkinto ei ole ollut vain taiteilijoille

Liitto on jakanut vuodesta 1993 alkaen vuosittaisen tunnustuspalkinnon yhteisölle tai henkilölle merkittävästä työstä kuvataiteen hyväksi. Palkinnon saajien kirjo kertoo, miten laajasti liitto ymmärtää tämän työn: mukana on ollut taidemaalareita ja kuvanveistäjiä, mutta myös esimerkiksi Tiehallinto vuonna 2005, tienvarsien visuaalisen ilmeen kohentamisesta. Vuoden 2025 tunnustuspalkinto myönnettiin Mustarinda-seura ry:lle pitkäjänteisestä residenssitoiminnasta.

Palkinnon saajat kertovat jotakin olennaista liiton ajattelusta. Kuvataiteen edistäminen tarkoittaa, tottakai, taiteilijoiden tukemista, mutta meille se tarkoittaa myös ympäristöä, rakenteita, tiloja, residenssejä tai muita tapoja tehdä taiteesta näkyvämpää ja saavutettavampaa.

Miksi liitto lähti mukaan 1 % Kulttuurille -hankkeeseen?

Liiton hallituksen puheenjohtaja Jenni Turunen on itsekin kuvataiteilija. Hänen teoksensa Puutarhassa on kuvattu Lapinlahden taidemuseossa, taiteilijan itsensä äärellä. Turunen kirjoittaa:

”Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto haluaa olla mukana rakentamassa mallia, jossa kulttuurin tukeminen nähdään osana yhteiskunnan ja yritysten vastuullista toimintaa. Kulttuurin tukeminen ei ole vain yksittäisten teosten, tapahtumien tai organisaatioiden tukemista. Se on investointi elävään ja monimuotoiseen yhteiskuntaan.”

Turunen nostaa esiin myös sen, mitä taiteilija tarvitsee työnsä ympärille:

”Kuvataide kuuluu kaikille. Niinpä se tarvitsee tekijöitä, mutta se tarvitsee myös rakenteita, joissa taiteilijat voivat työskennellä, kohdata yleisöjä ja rakentaa toimeentuloaan. Kuvataiteilijana työskentelemiseen sekä taiteen kokemiseen ja näkemiseen tarvitaan mahdollisuuksia kaikkialla Suomessa. Tätä työtä Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto vahvistaa myös tulevaisuudessa.”

Juuri tähän 1 % Kulttuurille -hankkeen ajatus liittyy. Yritysten kulttuurituki voi olla paljon muutakin kuin yksittäisen tapahtuman tai taidehankinnan sponsorointia. Se voi vahvistaa niitä rakenteita, joiden varassa taide syntyy ja tavoittaa yleisönsä. Ja usein nämä rakenteet löytyvät lähempää kuin ajatellaan: paikallisesta galleriasta, taidelainaamosta, taiteilijaseurasta tai kurssista.

Jäsenkortilla Kiasmaan, Ateneumiin ja Amos Rexiin

Käytännössä liiton jäsenyys näkyy sen noin 7 500 jäsenen arjessa monella tapaa. Liitto jakaa vuosittain noin 7 000 jäsenkorttia, joilla pääsee maksutta tai alennettuun hintaan muun muassa Kiasmaan, Ateneumiin, HAM:iin ja Amos Rexiin, sekä saa alennusta taidetarvikeliikkeistä ympäri maata. Jäsenyhteisöjen työntekijöille liitto järjestää lisäksi kuukausittaisia etäaamukahveja vertaistuen ja verkostoitumisen merkeissä, ja Karjalohjalla sijaitseva Aspan ateljee tarjoaa jäsenille edullisemman taiteilijaresidenssin, jonka haku aukeaa vuosittain lokakuussa.

Vuonna 2027 liitto vie tätä työtä uuteen suuntaan: se järjestää ensimmäistä kertaa Nykytaiteen Triennaalin, kuratoidun kokonaisuuden suomalaista nykytaidetta Pieksämäellä, Kulttuurikeskus Poleenissa. Se on liiton oma esimerkki siitä, mitä 1 % Kulttuurille tavoittelee laajemminkin: valtakunnallisen tason kulttuuria myös niille paikkakunnille, jotka jäävät usein tapahtumakalentereiden ulkopuolelle.

Kulttuuri ei tarvitse tukea vain siellä, missä on suurimmat näyttämöt, museot ja yleisöt. Sitä tarvitaan myös siellä, missä yksi galleria, taidelainaamo, taiteilijaseura tai kurssi voi olla koko paikkakunnan kulttuurielämän kannalta merkittävä.

Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto on mukana 1 % Kulttuurille -hankkeessa rakentamassa juuri tällaista kulttuurin tulevaisuutta.

Lisää liiton toiminnasta: www.skjl.fi

Miksi esittelemme tukikumppaneita?

1 % Kulttuurille -sertifikaatin tukikumppanit tulevat kulttuurin eri aloilta. Ilman niiden työtä suomalainen kulttuuri ei olisi sitä, mitä se tänä päivänä on. Tukikumppanit ylläpitävät kulttuurin rakenteita, edistävät taiteilijoiden työtä, tuovat kulttuuria ihmisten ulottuville ja rakentavat uusia mahdollisuuksia taiteen tekemiseen ja kokemiseen eri puolilla Suomea.

Siksi haluamme esitellä tässä sarjassa jokaisen tukikumppanin myös oman toimintansa kautta. Samalla toivomme, että yritykset löytävät näiden verkostojen ja niiden jäsenistöjen joukosta kiinnostavia ja vaikuttavia tapoja tukea suomalaista kulttuuria.

Hyvä kulttuurituki ei aina tarkoita suurta valtakunnallista hanketta. Se voi olla tuki paikalliselle taiteilijalle, näyttelylle, esitykselle, työpajalle, kulttuuriyhdistykselle tai muulle toimijalle, jonka työ on tärkeää juuri omalla paikkakunnallaan. Näitä mahdollisuuksia on Suomessa tuhansia ja me haluamme auttaa yrityksiä löytämään niistä itselleen sopivia.